perjantai 19. marraskuuta 2010

Jotain venäläistä



Elokuussa olin aivan innoissani ja täysin vakuuttunut, että syksyllä aloitan venäjän opiskelun. Ensin kertailen ja kaikki palautuu kummallisen helposti mieleeni ja yhtäkkiä osaan puhua sujuvasti venäjää.
Marraskuu on yli puolessa ja en ole opiskellut vielä puolta tuntiakaan venäjää. Tänään vilkaisin kaappiin, missä pitäisi olla pieni venäjän kielioppikirjani ja monia muita venäjän oppikirjoja. En nähnyt niitä siellä ja totesin, etten edes tiedä missä ne ovat.
Mutta voi sitä venäjää harrastaa muutenkin. Voi tuherrella Hesarin reunat ja mainoslehdykät täyteen nimiä venäläisin kirjaimin, voi lukea venäläistä kirjallisuutta suomeksi käännettynä, voi ommella itselleen slaavilaishameen (jossa on takana rusetti pitkillä nauhoilla), voi leipoa venäläisiä kaalipiirakoita, voi lukea netistä mitä kaikkea nähtävää Irkutsissa olisi, voi katsella lauantaisin Avaran luonnon Siperia sarjaa, voi lauleskella niitä muutamia säkeitä niistä muutamista lauluista joita osaa venäjäksi. Ja sitten voi tietenkin kertoa joululahjatoiveensa katsoen haaveellisesti kaukaisuuteen: "Jotain...venäläistä." (siinäpä päänsärkyä tontuille)

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa vähän samalta kun mun italianopinnot...

    Mut toi hame on ihan älyttömän hieno! Ja se rusetti kuulostaa mahtavalta (siitäkin olis kiva nähdä kuva...) mun rupes heti tekemään mieli hametta missä on rusetti takana. Yhdessä uusimmista käsityökerholehdistä (ehkä siinä kaikkein uusimmassa?) oli sellanen niin ihana juhlamekko missä oli iso rusetti selässä. Mut en mä millään juhlamekoilla mitään tee, tuollanen puolihame olis käyttökelposempi.
    Toi sun kangaskin on tosi kaunista.

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva tosta hameesta. Ja kohta mulla on samanlainen (sit voidaan olla taas samikset!)!! Teen juhlamekkoa S:lle. Valittiin kaunis musta kangas, jossa on vaalealla pikkuisia kukkia. Siihenkin tulee musta satiinivyö, joka laitetaan selkäpuolelle rusetiksi.

    Eilen kerroin lapsille, kuinka suuri maa Venäjä on, ja että siellä on tiikereitäkin luonnossa. Sitä voitiinkin sitten ruveta spekuloimaan että kun kuitenkin ollaan tässä Venäjän naapurissa, että josko ne tiikerit tulee rajan yli tänne Suomeen..

    VastaaPoista
  3. Hilja, mun pitäs varmaan oikeesti opiskella italiaa, ei venäjää. Osaan italiaa mielettömän hyvin, ottaen huomioon etten oo opiskellut sitä päivääkään. (tämä ei siis tarkoita, että oikeasti osaisin italiaa) Venäjää oon lukenut c-kielen verran ja olen siinä huippusurkea. Polkupyörä ja tomaatti on muuten lähes samat sanat italiaksi ja venäjäksi!:)

    Hameen rusetti on siis vaan tuo vyötärönauha joka solmitaan rusetiksi (pitkillä nauhoilla!) taakse. Mulla ei oo ollut rusettia mekossa/hameessa sitten lapsuuden ja sillonkin harvoin. Ja nyt tuo rusetti tuntuu niin ihanalta ja riemastuttavalta, melkein tulee sellainen liisa ihmemaassa fiilis. Joten suosittelen sullekin ehdottomasti rusettihameen/mekon tekoa! Kankaan löysin palana laarista (ja sitten löysin sitä vielä lisää jonnallekin) ja tein hameen heti vaikka olisi ollut ihan muita töitä siinä jonossa edellä ommeltavaksi.

    jonna, hitsi nyt harmittaa, etten lähtenyt sukuloimaan itärajalle. Aattele jos ois nähnyt siellä tiikerin! M:n talon läheltä kulkee kuulemma karhujen reitti. Ehkä meen sinne ens kesänä istumaan turvallisesti ikkunassa kiikareiden kanssa ja vaan huutelen paikaltani, että tuokaas mulle niitä leivinuunituoreita kukkosia.

    Varmaan ihana juhlamekko valmistumassa. No, jo satiinirusetti sen takaa! Ja sitten kun meillä on samis slaavihameet, me voidaan laulaa "ja igraju.." ja ehkä jopa pakottaa S juhlamekossaan yleisöksi.:)

    VastaaPoista
  4. Ihana hame :)

    Olis ihan mahtavaa osata venäjää. Mulla oli joskus sen verran intoa, että kokonaisen talven verran opiskelin venäjän alkeita. Olisi sen jälkeen ollut vielä lukukausi jatkoa, niin sitten olisin käynyt alkeet kokonaan. Mutta jäipä kesken. Tuosta on noin seitsemän vuotta aikaa ja tuntuu, etten muista sanan sanaa. En osaa edes kirjaimia varmaan enää...

    VastaaPoista
  5. luminen, kiitos!
    Mä tahkosin venäjää sen verran kauan, että kirjaimet on jäänyt mieleen, vaikka mitään muuta ei olekaan. Oon kuullut useammalta ihmiseltä, että he opiskeli venäjää viisi, kuusi vuotta, ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan loksahti paikoilleen ja venäjä suju loistavasti. Mulla ehkä jäi sitten puoli vuotta vajaaksi tai jotain...

    VastaaPoista