Kätketyt prinsessat

Ajattelin heti hakea kirjastosta, kun näin Philippe Lechermeierin ja Rebecca Dautremerin kirjan Kätketyt Prinsessat (suom. Sanna Kangasluoma). No, eihän sitä silloin saanut. Nyt huomasin sen sattumalta kirjastossa ja lainasin. Ihastuin kuviin kirjakaupassa jo kannen ja pienen selailun perusteella. Kuvat ovat ihania. Mutta odotin tarinasta (tai tekstistä) jotain ihan muuta ja nyt en väärien ennakkokäsitysteni jälkeen oikein tiedä pidänkö siitä vai en. Kuvia jaksaa katsoa ja Prinsessa Laila Labamba (ei tosin esiinny kuvissa yllä) on aika vastustamaton:

"Jotkut sanovat että hän on sotkuinen ja homssuinen.

Laila vain kohauttaa olkiaan, eikä välitä mokomista hölmöistä,

jotka ei ymmärrä omaperäistä ihmistä.

Hän haluaa juhlia ja mekastaa,

pyöriä, taivuttaa ja keinuttaa.

Laila rakastaa outoja tyyppejä,

jotka eivät kunnioita sääntöjä."

Kirjan lopussa oli mainioita sananlaskuja. Tässä yksi (persialainen):

Sellainen kruunu millainen pää.

Kun talvi ja kesä kättä lyö

(Rudolf Koivu)

Kevät. Heräämisen ja kasvun aikaa. Kylvön ja hedelmällisyyden aikaa.
Mithra, Osiris, Horus ja monet muut sankari/pelastajajumalat syntyivät vuoden pimeimpään aikaan, joten alkunsa he saivat keväällä. Marian ilmestyspäivä osuu kevätpäiväntasauksen tienoille. Karhut heräävät talviuniltaan. Persefone palasi manalasta äitinsä Demeterin luokse. Ja Adonis Afroditen luokse. Idun tervehtyi, heitti valkoiset sudentaljat päältään ja palasi Asgårdiin. Varmasti Inannan ja Ishtarin matkat kuolleiden valtakuntaan päättyivät näihin aikoihin ja he palasivat "maan päälle" keväällä. Luultavasti Ruusunenkin heräsi sadan vuoden unestaan keväällä. Ehkä huhtikuussa.

Juhlistin kevätpäiväntasausta taidenäyttelyllä, uudella hatulla (impulssiostos, 2.90) ja jäätelöllä. Viikonloppuna ulkoilin sitten sitäkin enemmän. Laitoin siemeniä multaan, vaikken kaksinen hortonomi olekaan. Aika näyttää tuleeko niistä päivänsiniä.