Hämmentävä Halloween

En oikein tiedä kuinka suhtautuisin Halloweeniin.

Se tuntuu vähän teennäiseltä tuontijuhlalta. Mutta toisaalta, monethan juhlistamme ovat tuontitavaraa. Hauskaahan minulla on ollut vaikkapa kiinalaisen uuden vuoden kulkueita ja ilotulitusta katsellessa. Omalla pyhäinpäivällämme ei taida juuri ole varsinaisia juhlatraditioita, hautakynttilöitä lukuunottamatta. Pyhäinpäivän taustalla on kekri ja sieltä taas löytyy paljon tapoja ja perinteitä. Vainajat, haamut ja pyhät miehet ja myös tuo Halloweeniin kuuluva karnevalismi. Sen lisäksi kekri oli vuoden vaihtumisen juhla ja sadonkorjuun juhla. 1800-luvulta eteenpäin kekrin aika oli myös palvelusväen vapaaviikko. Tämä oli myös aikaa etsiä uutta taloa, uutta palveluspaikkaa.

Tämä vuodenaika kyllä kaipaa juhlia. Ja myönnettävä on, että nuo kaupan Halloween koristeiden värit, musta ja oranssi, kutkuttavat. Pidän myös ajatuksesta, että kuolema ei ole vain pelottava, vaiettava ja harras asia, vaan myös leikkittelevä, karnevalisoitu. Olen hyvinkin ihastunut esimerkiksi (kuvista näkemiini) meksikolaisiin koristeisiin aiheesta. Pesevät mennen tullen Tiimarin muovihämähäkinseitit ja vihreät peruukit.

Ehkä nuo kaikki, halloween, kekri ja pyhäinpäivä, voisivat juhlia ja tanssia sopuisasti yhdessä. Jokainen valitkoon ne tanssiaskeleet, jotka miellyttävät itseä eniten. Mutta lapset kerätköön karkkinsa, ilman kepposia, edelleenkin palmusunnuntaina.

Unten maille

"Kykymme laiskotella on korkealle kehittyneiden aivojemme meille antama lahja." Erkki Kronholm, unitutkija

Koska pidän nukkumisesta, ihastuin lehdestä lukemaani tarinaan pyhistä nukkujista. Tarinaan liittyy historiaa ja legendaa. Historiallisen lähtökohdan mukaan vuoden 250 kristittyjen vainossa seitsemän takaa-ajettua kristittyä löydettiin nukkumasta luolassa Efesoksen lähettyvillä. Luola muurattiin umpeen, ja näin nukkujat haudattiin elävältä. Legenda jatkaa tästä. Kun luolan seinämät murrettiin 430-luvulla, samaiset kristityt heräsivät ja luulivat nukkuneensa yhden päivän. Myöhemmin kun nämä seitsemän pyhää nukkuivat pois, ehkä nyt lopullisesti, heidät haudattiin samaiseen luolaan ja sen ympärille rakennettiin kirkko. Nukkujista tuli Efesoksen pyhiä nukkujia, joiden juhlaa ortodoksinen kirkko viettää 22.10. Lukemani munkki Serafimin artikkelin nukkujista voi lukea täältä.

Riemuissani tällaisesta nukkumisen arvostuksesta ja pyhittämisestä leikkasin sivun talteen. Sitten tarvittiinkin vain kopiokonetta, pätkä lautaa, sinistä ja kultaista väriä, decoupage lakkaa ja pari ripustuskoukkua ja feikki-ikonit olivat valmiit! Toinen siskolle pidempiä unia toivottamaan ja toinen itselle, toivottavasti tuoden hyviä unia jatkossakin.

Ihmeellinen ihminen

Ihmiskeho on ihmeellinen, monimutkainen, toimiva, kaunis, uskomattoman hieno! Sielun temppeli. Se kestää kulutusta ja huonoa kohtelua. Se on joustava ja sopeutuva ja käsittämättömän uusiutumiskykyinen. Veri uusiutuu 16 viikossa, maksa 6 viikosssa, iho 4 viikossa. Koko keho uusiutuu solutasolla (tietolähteestä riippuen) noin seitsemässä vuodessa.

Mutta mitä se kertoo ihmismielestä, että muistiini tarttuu kyllä kaikki kummallisuudet ja epäolennaiset, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin ison verenkierron laskimot ja valtimot, aortan haarat eivät millään meinaa jäädä mieleen?

Kaipuu,

aina jonnekin. Kaivata. Aina jotakin.

Välillä jatkuva kaipaus tuntuu ikävältä, repivältä, ristiriitaiselta, turhauttavalta, alakuloiselta.

Mutta kun ei kaipaa minnekään, ei mitään. Se vasta kamalaa on.