Tanssimusiikkia tytöille

Tykkäisin hirveästi katsella sketsiohjelmia. Tai jotain huumori-viihdejuttuja. Mutta kun en tykkää mistään mitä telkkari tarjoaa. (Oi viime kesää ja Ihmebantua!) Kaikki sketsit ja hauskat jutut pitäisi nykyään kuulemma etsiä netistä. Mutta olen semmoiseen aivan liian laiska. Sitä paitsi, suurin osa niistä nettijutuistakin on ihan tyhmiä. Vanhoja ohjelmiakaan en viitsi kelailla loputtomiin. Tai oikeastaan en juuri lainkaan. Onneksi on tämä! Tämä viihdyttää aina ja musiikkivideoita jaksan katsellakin pidempään kuin sketsejä. Sattumalta huomasin youtubessa lorvailtuani, että Franz Ferdinandin ehkä suokkaristani, Michaelista, on tehty video. Kai sitä joskus kannattaisi netissäkin jotain etsiskellä, eikä aina vain odottaa, että kaikki kannettaisiin pyytämättä hopeatarjottimella suoraan kotiin. Sitten vielä joskus jos yrittäsi etsiä jotain ihan tärkeää ja hyödyllistä...

Pahankuriset naiset Pohjanmaalla

Pahankuriset naiset ennen Pohjanmaata

Kävin pienellä reissulla Pohjanmaalla. Jo oli aikakin, sillä viimeksi olin siellä suunnalla joskus 6-vuotiaana. (Siis jos Oulua ei lueta Pohjanmaahan. Ei kai lueta?) Näin paljon pieneltä alueelta, pienessä ajassa. Ja sitä ennen ja sen jälkeen vähän muutakin maata.
Ensimmäinen pysähdys oli tarkoitus tehdä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Mutta ensimmäinen pysähdys olikin jo jollakin ABC:llä vessassa ja sitten samaisen paikan Kirjatorilla, mistä mukaan tarttui Markku Paasosen runoja. Ennen Pyhää Olavia poikettiin vielä Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Se rakennettiin 1300-luvun alkupuolella ja suunniteltiin alkujaan holvikirkoksi. Holvaus jäi kuitenkin tekemättä. Holvituet ovat näkyvissä ja kansantarun mukaan pääoven yläpuolella olevilla holvikivillä sai istua pahankuriset naiset, kunnes talttuivat. Tarina kertoo, että eräs vaimoihminen tarvitsi talttuakseen kolme vuorokautta.

Sesam aukene!

Autoradio soi hyvin hiljaisella, mutta tunnistin silti: Tämän on pakko olla (vaikka en ole aikoihin koko bändistä kuullutkaan)! Mikä biisibongari! Mikä musiikin asiantuntija! Sitten rupesi samaisen kokoonpanon tämän kappaleen kertsi/hokema(?) soimaan päässä. Tykkään siitä kovasti, ehkä sen maanisesta toistosta johtuen. Tämä hyvin unofficial videokin on hellyyttävä.

Polkupyöräilijä

Philippe Delerm kirjoittaa kirjassaan Ensimmäinen siemaus olutta: Ihminen syntyy polkupyöräilijäksi tai kilpapyöräilijäksi...Polkupyörä on kilpapyörän vastakohta...Tavallisen polkupyörän selässä ihminen on vain mahtavampi kävelijä, pikkukujien kulkija, nautiskelija joka lukee sanomalehteä penkillä. Kilpapyörän selässä ei pysähdellä...Silti on olemassa hyvin tehokkaita polkupyörän polkijoita ja hyvin rauhallisia pikku papparaisia kilpapyörän selässä.
Pakopaikkani varastossa on kolme pyörää, jotka olen nimennyt riskipyöriksi. Nimensä saivat siitä, että niillä on ihan vaan yleisesti riski liikkua. (Keskimmäisessä kuvassa on riskipyöristä uusin mutta paskin.) Sitten löytyy yksi ruskea poni joka on odottanut jo monta vuotta uusia renkaita ja pientä korjausta. Ja nyt tiensä sinne on löytänyt hylätty pyörä jolle ei löytynyt omistajaa poliisin avusta ja ilmoituksista huolimatta. Se on paras ja minä otin sen käyttööni pariksi viikoksi. Viilettelin sillä kauppaan ja kirjastoon (mennessä lähes pelkkää alamäkeä ja paluumatka sitten sotkemista ylämäkeen) ja rannalle. Joskus aamuisin ja iltaisin oli sen verran viileä, että jaksoin mennä ajelemaan ihan muuten vaan. Hauskinta oli raksutella vaihteita, sillä oma pyöräni on vaihteeton. Mutta ilman muuta extremeintä oli toimia kuten paikalliset ja jättää pyörä parkkiin lukitsematta!


(Philippe Delermin Ensimmäisen siemauksen olutta jälkeinen Päivätorkut piloilla oli minusta tyhmä. Tuli sellainen vanha vitsi ja rahastus olo. Vaikka kai aika moni kaipaa tuttua ja turvallista ja jatko-osia.)

Pakenin

helteellä järven rantaan. Tai siis sellaisen kauniin, puhtaan ja uintikelpoisen järven läheisyyteen. Luin, uin, olin, tein palapeliä ja ruokaa. Ilmeisen krooniseksi muuttunut henkinen stressikin helpotti. (Vaikka eihän henki voi stressaantua, muka.) Kotona sitten palasinkin melko hyvin vanhaan surkeahkoon tilaani. Bonuksena ensin internet ja sitten tietokonekin lakkasi toimimasta pariksi viikoksi. Olen tässä nostanut umpikehnoa tietoteknistä osaamistani sellaisiin sfääreihin, etten kohta itsekään ymmärrä. Kivoja asioita kotiinpaluun jälkeen on ollut uinti- ja marjaretket ja pyöräily. Tänään kaadoin päälleni ison lasillisen lattea (onneksi tämä tapahtui siskolla eikä kahvilassa, ja sain lainaksi kuivat vaihtovaatteet). Huippuhyvääkin päivässä: pyöräni rullaa eteenpäin niin mahtavasti, että epäilen jonkun salaa korjanneen sitä. Vaikka ei siinä kyllä mitään vialla ollut aiemminkaan.