Kesä Ingmarin kanssa

Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander liitetään usein jouluun, koska se alkaa pitkällä joulukuvauksella. Mutta mielestäni elokuva liittyy myös hyvin voimakkaasti kesään.

Kesäksi Ekdahlit muuttavat maalle ja pukeutuvat viehättävästi valkoiseen. Vain Emelie on harmaissa, kun hänen ja Fannyn ja Alexanderin elämä pappilassa alkaa käydä kestämättömäksi.

Kesä yleensä mielletään aurinkoiseksi, lämpimäksi, valoisaksi, värikkääksi, riehakkaaksi, aktiiviseksi ajaksi. Fannyn ja Alexanderin sadepäivä kesällä ilmentää mielestäni kuvin ja tunnelmin (toki myös tarinan kautta) täydellisen hyvin ja kauniisti jotain, mikä on myös hyvin kesäistä. Sadetta. Hiljaisuutta, rauhallisuutta, hitautta, pysähtyneisyyttä. Kaipausta, kaihoa, haikeutta, pientä melankoliaa. Tyytyväistä tasapainoilua onnen ja surun välillä.

Kolean, ehkä hieman apean kesäpäivän varalle digiboksilta löytyy yksi Ingmar Bergman -elokuva, jota en ole nähnyt. Ja pari, joita olen katsellut useampaankin otteeseen.

Keskikesä

Maria Jotunin sanojen siivittämänä, hyvää juhannuksenaikaa!

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon.

Kuin satua sen permahilla oli ihmisen elämä,

kuin satua vuosisatojen ja aikojen leikki."

Strömsdal

Lapsena minulla oli aina piirrustuspaperina paksua, hienoa kartonkia, peräisin Juankosken paperitehtaasta. Kokoja löytyi eri tarpeisiin, tosi isoja pahveja, minun piirrustuspaperikokoa, kahta korttikokoa ja kartonkirullia, joihin pystyi tekemään mummolan olohuoneen lattialle kokonaisia kaupunkeja. Silti olisin joskus halunnut ihan tavallista, ohutta paperia. Monet kaverini ihailivat pahvejani ja harrastimmekin vaihtokauppaa: sain ison nipun paperia paljon ohuemmasta pinosta pahvia kiitollisilta kavereiltani.

Raudan jalostus järvimalmista Juankoskella alkoi vuonna 1746. Hiljalleen rautaruukin ympärille muodostui muutakin teollisuutta. Kartonkitehdas perustettiin 1913. Juankosken ruukkialue on Suomen vanhin ja parhaiten säilynyt järvimalmia hyödyntänyt yhtenäinen ruukkikokonaisuus. Alueeseen kuuluu mm. tehdasrakennuksia, valimo, ruukin kartano, virkailija- ja työväenasuntoja piharakennuksineen, kirkko, postipytinki ja veturitalli. Suurin osa näistä on peräisin 1860-luvulta. Raudanvalmistus Juankoskella lopetettiin vuonna 1911. Suomen pienin paperitehdas Stromsdal Oyj:n kartionkitehdas haettiin konkurssiin 27.11.2008.

Kävin Juankoskella kesäkuun alussa ensimmäistä kertaa sitten tehtaan sulkemisen. Vaikka en ole juuri tuntenut sukulaisiani, jotka ovat olleet tehtaassa töissä. (Huomasin juuri, että konkurssipäivä olisi ollut ukkini, paperityöläisen jota en koskaan tuntenut, syntymäpäivä.) Vaikka konkurssi ei vaikuta mitenkään minun elämääni. Vaikka tiedän taantuman, laman, Kiinan ja Etelä-Amerikan paperitehtaat, globaalinen maailmantalouden. Vaikka tiedän Juankosken pitkän teollisuushistorian olevan vain lyhyt henkäys ajassa. Vaikka tiedän maailman muuttuvan. Jotenkin silti tunnen haikeutta tehtaan sulkemisesta.

Hienokartongista (sanoma)lehtipaperiin. Sain sunnuntaina jonkin käsittämättömän puuskan järjestellä lehtileike-arkistojani. Kuvassa ei, ikävä kyllä, näy edes kaikki lajittelemattomat lehtileikkeet. Iltaa kohti tuli tunne, ettei idea ollutkaan niin hyvä. Ei järjestellä lehtileikkeitä tai ylipäätänsä kerätä niitä. Mutta tänään kaikki lajittelemattomat paperit ja kuvat ovat löytäneet jonkinlaisen paikkansa kansioissa ja tehneet seuraa jo aiemmin luokitelluille lajitovereilleen!

Lauantain toivotut

Lämmin kesäinen ilma, raparperipiirakkaa, viinimarjanlehtimehua.