sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa




"Puiden tunteminen, istuttaminen ja vaaliminen on elämän ylistämistä. Puiden vuotuisen rytmin seuraaminen on jatkuvaa hiljaista juhlaa. Puu kukkii elämää." Osmo Pekonen

Puuhun alkujuurilleen kiipesi Osmo Pekosen toimittama kirja Elämän puu. Ostin tuon kirjan käsittämättömän halvalla ja sen 26 esseetä innostavat lukemaan vuodesta toiseen. Koivutuoli sireenin alla olisi aika ihanteellinen paikka lueskella Elämän puu -kirjaa (ja nauttia teetä ja pikkuleipiä), mutta luin noiden sireenien varjossa ihan vain ilmaisjakelulehteä. Se idyllistä.

3 kommenttia:

  1. Tuollaiseen puuhun (tuollaisena päivänä) olisi kyllä mahtava kiivetä itsekin kirjan seuraksi! Kaunista.

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno tuo tuoli! Onko se joku ihan julkinen istuin?
    Jos mulla olis oma piha, voisin yrittää sinne nikkaroida jotain tuollasta. (En kyllä varmaan osais, mut yrittäisin ainakin...)

    VastaaPoista
  3. Olina; mä taidan enemmän haaveilla puissa kiipeämisestä kuin kiipeillä todellisuudessa. Tuossa puussa voisi kyllä olla vähän ahdasta.;)

    Hilja; tuoli löytyy siskon pihalta. Tein sen joitakin vuosia sitten isän kanssa (lue: seisoin vieressä ja isä teki, kun tyttäret tarpeeksi kauan kinusi). Idea/ohje on Strömsöstä. Jos sain oikean käsityksen, se on kyllä aika helppo tehdä.

    VastaaPoista