Vihreän kukon on sisareni saanut joskus ennen minun syntymääni. Tähän kevääseen saakka luulin, että se on tuliainen mummolta ja ukilta Lintulan luostarista. Näin muuten luuli siskonikin. Sitten selvisikin, että se on mummon siskon ostama Kuopion torilta. Punainen kukko on minun ja se on Lintulan luostarista mummolta. Minä en ollut enää ihan pikkutyttö sen saadessani ja niinpä kukoilla on jotakuinkin 15 vuotta ikäeroa. Tuolla vanhalla vihreällä onkin hieman enemmän elämän kolhuja. Mutta molemmat kukot soivat vielä oikein komeasti!
Nämä munat tuotiin Pietarista. Pietari oli pullollaan maalattuja, kauniita (ja osa hyvin krumeluureja) ja hintavia munia. Ja miksei olisi hintavia, jos on taidokkaasti käsinmaalattu. Nämä kaksi, kesä ja talvi, olivat halpiksia ja löytyivät Dostojevskin kotimuseosta. Minusta niissä on jotain vanhanaikaista suloisuutta ja nuo lahjanauhalenksut lisäävät niiden charmia. Ja ostopaikka lisää minulle niiden arvoa. Nuo hyvin kiiltäviksi lakatut puumunat vievät minut mielikuvissa Karjalaan...
ainos paistoi päiväne, vessel oli ilmane. Siis myttiseen Karjalaan.
Tsomembua randastu, valgiembua hiekkastu löyvä en hos etsisin, hos kunne kulgisin.
Vihreän kukon on sisareni saanut joskus ennen minun syntymääni. Tähän kevääseen saakka luulin, että se on tuliainen mummolta ja ukilta Lintulan luostarista. Näin muuten luuli siskonikin. Sitten selvisikin, että se on mummon siskon ostama Kuopion torilta. Punainen kukko on minun ja se on Lintulan luostarista mummolta. Minä en ollut enää ihan pikkutyttö sen saadessani ja niinpä kukoilla on jotakuinkin 15 vuotta ikäeroa. Tuolla vanhalla vihreällä onkin hieman enemmän elämän kolhuja. Mutta molemmat kukot soivat vielä oikein komeasti!
Nämä munat tuotiin Pietarista. Pietari oli pullollaan maalattuja, kauniita (ja osa hyvin krumeluureja) ja hintavia munia. Ja miksei olisi hintavia, jos on taidokkaasti käsinmaalattu. Nämä kaksi, kesä ja talvi, olivat halpiksia ja löytyivät Dostojevskin kotimuseosta. Minusta niissä on jotain vanhanaikaista suloisuutta ja nuo lahjanauhalenksut lisäävät niiden charmia. Ja ostopaikka lisää minulle niiden arvoa. Nuo hyvin kiiltäviksi lakatut puumunat vievät minut mielikuvissa Karjalaan...ainos paistoi päiväne, vessel oli ilmane. Siis myttiseen Karjalaan. Tsomembua randastu, valgiembua hiekkastu löyvä en hos etsisin, hos kunne kulgisin.
Kukkopillit on ihania! Oon ottanut taas käyttöön pikkuruisen kukkopillikorun, jonka sain lapsena.
VastaaPoistaMeillä tämä pääsisäisperinne munivine kukkoineen ei oikein toimi, kun meillä on niin kertakaikkisen hurmaava pääsiäis-kana. Kana munii suklaamunia. Tänä vuonna isompi on miettinyt hyvin tarkkaan, miten on mahdollista, että kana munii suklaamunia, vaikka on langasta tehty. Ja tutkinut ja etsinyt missä on se reikä, mistä ne munat tulee. Mystistä.
Meillä on intialaisa munia koristeena..
Ihana empiirisen tutkimuksen ja mielikuvitusmaailman kohtaaminen!
VastaaPoistaMullakin on jossain kukkopillikoru. Täytyy kaivaa se esille.