Kesä Ingmarin kanssa

Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander liitetään usein jouluun, koska se alkaa pitkällä joulukuvauksella. Mutta mielestäni elokuva liittyy myös hyvin voimakkaasti kesään.

Kesäksi Ekdahlit muuttavat maalle ja pukeutuvat viehättävästi valkoiseen. Vain Emelie on harmaissa, kun hänen ja Fannyn ja Alexanderin elämä pappilassa alkaa käydä kestämättömäksi.

Kesä yleensä mielletään aurinkoiseksi, lämpimäksi, valoisaksi, värikkääksi, riehakkaaksi, aktiiviseksi ajaksi. Fannyn ja Alexanderin sadepäivä kesällä ilmentää mielestäni kuvin ja tunnelmin (toki myös tarinan kautta) täydellisen hyvin ja kauniisti jotain, mikä on myös hyvin kesäistä. Sadetta. Hiljaisuutta, rauhallisuutta, hitautta, pysähtyneisyyttä. Kaipausta, kaihoa, haikeutta, pientä melankoliaa. Tyytyväistä tasapainoilua onnen ja surun välillä.

Kolean, ehkä hieman apean kesäpäivän varalle digiboksilta löytyy yksi Ingmar Bergman -elokuva, jota en ole nähnyt. Ja pari, joita olen katsellut useampaankin otteeseen.

Keskikesä

Maria Jotunin sanojen siivittämänä, hyvää juhannuksenaikaa!

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon.

Kuin satua sen permahilla oli ihmisen elämä,

kuin satua vuosisatojen ja aikojen leikki."

Strömsdal

Lapsena minulla oli aina piirrustuspaperina paksua, hienoa kartonkia, peräisin Juankosken paperitehtaasta. Kokoja löytyi eri tarpeisiin, tosi isoja pahveja, minun piirrustuspaperikokoa, kahta korttikokoa ja kartonkirullia, joihin pystyi tekemään mummolan olohuoneen lattialle kokonaisia kaupunkeja. Silti olisin joskus halunnut ihan tavallista, ohutta paperia. Monet kaverini ihailivat pahvejani ja harrastimmekin vaihtokauppaa: sain ison nipun paperia paljon ohuemmasta pinosta pahvia kiitollisilta kavereiltani.

Raudan jalostus järvimalmista Juankoskella alkoi vuonna 1746. Hiljalleen rautaruukin ympärille muodostui muutakin teollisuutta. Kartonkitehdas perustettiin 1913. Juankosken ruukkialue on Suomen vanhin ja parhaiten säilynyt järvimalmia hyödyntänyt yhtenäinen ruukkikokonaisuus. Alueeseen kuuluu mm. tehdasrakennuksia, valimo, ruukin kartano, virkailija- ja työväenasuntoja piharakennuksineen, kirkko, postipytinki ja veturitalli. Suurin osa näistä on peräisin 1860-luvulta. Raudanvalmistus Juankoskella lopetettiin vuonna 1911. Suomen pienin paperitehdas Stromsdal Oyj:n kartionkitehdas haettiin konkurssiin 27.11.2008.

Kävin Juankoskella kesäkuun alussa ensimmäistä kertaa sitten tehtaan sulkemisen. Vaikka en ole juuri tuntenut sukulaisiani, jotka ovat olleet tehtaassa töissä. (Huomasin juuri, että konkurssipäivä olisi ollut ukkini, paperityöläisen jota en koskaan tuntenut, syntymäpäivä.) Vaikka konkurssi ei vaikuta mitenkään minun elämääni. Vaikka tiedän taantuman, laman, Kiinan ja Etelä-Amerikan paperitehtaat, globaalinen maailmantalouden. Vaikka tiedän Juankosken pitkän teollisuushistorian olevan vain lyhyt henkäys ajassa. Vaikka tiedän maailman muuttuvan. Jotenkin silti tunnen haikeutta tehtaan sulkemisesta.

Hienokartongista (sanoma)lehtipaperiin. Sain sunnuntaina jonkin käsittämättömän puuskan järjestellä lehtileike-arkistojani. Kuvassa ei, ikävä kyllä, näy edes kaikki lajittelemattomat lehtileikkeet. Iltaa kohti tuli tunne, ettei idea ollutkaan niin hyvä. Ei järjestellä lehtileikkeitä tai ylipäätänsä kerätä niitä. Mutta tänään kaikki lajittelemattomat paperit ja kuvat ovat löytäneet jonkinlaisen paikkansa kansioissa ja tehneet seuraa jo aiemmin luokitelluille lajitovereilleen!

Lauantain toivotut

Lämmin kesäinen ilma, raparperipiirakkaa, viinimarjanlehtimehua.

Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa

"Puiden tunteminen, istuttaminen ja vaaliminen on elämän ylistämistä. Puiden vuotuisen rytmin seuraaminen on jatkuvaa hiljaista juhlaa. Puu kukkii elämää." Osmo Pekonen

Puuhun alkujuurilleen kiipesi Osmo Pekosen toimittama kirja Elämän puu. Ostin tuon kirjan käsittämättömän halvalla ja sen 26 esseetä innostavat lukemaan vuodesta toiseen. Koivutuoli sireenin alla olisi aika ihanteellinen paikka lueskella Elämän puu -kirjaa (ja nauttia teetä ja pikkuleipiä), mutta luin noiden sireenien varjossa ihan vain ilmaisjakelulehteä. Se idyllistä.

Taidekevät, yhteenveto

Suuret suunnitelmat, vaatimattomammat toteutukset. Tämä ainakin pätee minun aikomuksiini käydä taidenäyttelyissä ja varsinaisiin vierailuihin. Kamalan paljon kaikkea kiinostavaa, rajoitettu määrä aikaa, rahaa, intoa, sopivia hetkiä ja paikkoja... Mutta tänä keväänä olen ollut aikeissani maltillinen ja niiden toteuttamisessa kiitettävä! Vain yksi harmittava näkemättä jäänyt: I.K. Inhan Helsinki valokuvat. (Ateneumin Kalevala -näyttelyynhän vielä ehtii!) Olen käynyt parissa pienessä ja sattumalta eteen tupsahtaneessa näyttelyssä ja kolmessa suuressa, joihin olin suunnitellutkin meneväni.

Tennispalatsin Walt Disney ja Euroopan taide on kovin kehuttu näyttely. Hienohan se olikin, mutta ehken ole tarpeeksi suuri Disneyn ystävä, että se olisi kiinnostanut hurjasti. Onneksi seuranani oli 6-vuotias kummityttöni, hänen seurassaan minäkin sain näyttelystä enemmän irti. Eikä hän vastustellut tai ihmetellyt yhtään, kun halusin katsoa Dali-Disney lyhytfilmin Destino kolme tai neljä kertaa. (Muutama vuosi sitten EMMAssa taisin katsoa sen vielä useammin.) Näyttelyn lopuksi valitsimme suosikki filmipätkämme, jotka menimme katsomaan uudestaan (vielä kerran). Minä valitsin tietenkin Dalin ja tuo kerrassaan hieno kummityttöni valitsi filminäytteen missä verrattiin Disneyn elokuvia niiden esikuviin. Eli vierekkäisillä kankailla meni Chaplin-Disney, King Kong-Disney, Frankestein-Disney jne. Museokaupasta ostimme hienon ja hämmästyttävän halvan tehtäväkirjan, joka liittyi näyttelyyn ja sen teemaan.

Kiasmassa kävin Marita Liulian Choosing My Religion -näyttelyssä. En ollut aikoihin käynyt Kiasmassa, kauppaa lukuunottamatta, ja olipa ihana vain käydä siinä rakennuksessa! Pidän kovasti Kiasmasta sisältä, en niinkään ulkoa. Sieltä on myös kiva katsella Helsinkiä (musiikkitalon monttua ja Mannerheimintien ruuhkaa) Kiasman sisäilma oli jotenkin miellyttävää, viileää, muttei kylmää. Hämmästyin kun monet ottivat siellä valokuvia. Minullahan ei tietenkään ollut kameraa mukana. Vielä enemmän hämmästyin, kun näin joidenkin aikuisten koskevan valokuviin, eikä kukaan edes huomauttanut heille siitä. Tennispalatsissa huomautettiin siitäkin, kun lapsi koski seinään.

Itse näyttelystä pidin kovasti. Jotkut maalauksista nousivat suosikeiksini. Marita Liulia on mielestäni mielenkiintoinen taiteilija. Aihekin oli kiinnostava. Itselleni näyttelystä jäi rauhallinen, tyyni ja myönteinen olo.

Jostain syystä juuri tämä näyttely herätti paljon ajatuksia taiteilijan työstä ja taiteen kokemisesta. Lopulta päädyin pohdinnoissani jonnekin ihan muualle; olenko minä todellakin aina malttamaton ja kärsimätön ja onko se aina niin huono asia.

Didrichsenin Rafael Wardin Värin sielu -näyttelyyn en olisi ehtinyt, jos näyttelyaikaa ei olisi jatkettu.

Didrichsen on mielestäni kivan pieni taidemuseo. Siellä ei väsähdä. (Kuvat ovat Didrichsenin pihalta.) En meinannut osata vetää vessaa (50-luvun putkisto...), toisessa vessassa on vaaleanpunainen kylpyamme ja suuri ikkuna, josta näkymä merelle. Pihan uima-altaassa oli puhdistaja, jota ensin luulin eläimeksi.

Rafael Wardin värit ovat loistavia! Halusin kovasti näyttelyyn, koska tunsin tarvitsevani nähdä Wardin töitä, noita värejä. Ihania! Väritarve tyydyttyi!

Minusta tuntuu, ihan valokuvien, julkisuuskuvan ja maalusten perusteella, että Rafael Wardi on kiltti, lempeä, voimakas, hyvä ihminen.

4

Hauska yllätys, Olina ja Hilja haastoivat minut! Tehtävänä tehdä neljän listoja annetuista aiheista ja haastaa neljä blogiystävää. Ohjeistuksena myös: PIDÄ HAUSKAA! Joten; en ryppyotsaisena palaa tänne huomenna, kun muistan, mitä katson televisiosta, mikä on ehdotonta lempiruokaani, tai harmittele etten maininnut juuri sitä matkakohdetta.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Tarjoillut. Pitkänlinjan pitopalvelu-emäntä kehui minua ja opetti avaamaan nopeasti ja näppärästi viinipullon. Se taito on ruostunut.
2. Myynyt jäätelöä kuumana päivänä monta tuntia tauotta erinomaisen työtoverin kanssa, taustalla vanhaa iskelmä- ja popmusiikkia ja Krokotiilirock.
3. Sijaisena. Tämä voisi lukea käyntikortissani.
4. Valokuvaajan assistenttina. Tosin se oli vain leikisti. Mutta olin siinä tosi hyvä!

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Ylen uutiset
2. Strömsö
3. Se pikkuinen Lotta (tänään tuli viimeinen osa)
4. Pikkukeskiviikko (olen muistanut katsoa ehkä puolet jaksoista)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Capri, Italia. Ensimmäinen ulkomaanmatkani.
2. Ahvenanmaa. Melkein kuin ulkomailla. Talvinen Ahvenanmaa vielä kokematta.
3. Kutching, Borneo. Kaupungin nimi tarkoittaa kissaa.
4. Läntinen Uusimaa. Sopivan lähellä päivän retkikohteeksi. Aina löytyy jotain ammennettavaa. Ja kaikista pettymyksistä ja eksymisistä huolimatta, sinne palaa aina uudestaan!

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
1. sähköposti
2. sääksikamera (tämän kevään pakkomielle)
3. blogit
4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (yksi suosikki sivustoistani, vaikken siellä käy edes viikottain)

Neljä lempiruokaani:
1. Uudet perunat.
2. Salaatit. Oikeastaan kaikki tarpeeksi vihannespitoiset tai hedelmäiset käy.
3. Linssit muhennoksina, patoina, keittoina, salaatteina, pyöryköinä...
4. Lähes kaikki makea.

Neljä paikkaa, joissa olisin mielummin nyt:
1. Lämpöisessä, puhtaassa vedessä uimassa. (Kävin kyllä tänään uimahallissa.)
2. Kahvittelemassa jonkun hyvän ystävän kanssa ja juttelemassa keveitä ja painavia.
3. NIN/JA -kiertueen keikalla. (Tänään olisi Georgessa(?) USA:ssa)
4. Varjossa puun alla lukemassa jotain hyvää kirjaa, edellyttäen tietenkin, että olisi lämmin.


Napatkoon haasteen, se ken tahtoo!