Tämän sienen haluaisin nähdä

Pienenä piirtelin paljon sieniä. Luultavasti siksi, koska sienet ovat helppoja piirtää. Mutta ovat ne kyllä hirmuisen suloisia, hassuja ja vetoavia. Kärpässienet olivat suosikkejani. Siis piirtää. Melkein hihkaisen vieläkin kun näen kärpässienen. Vahaliidut esiin! Ensimmäisellä luokalla kirjoittamassani päiväkirjassa lukee: Olin sienessä. Sain 7 sieneroa. Minä keräsin vain karvarouskuja. Söin vain sienisalaattia, johon oli lisätty punajuurisalaattia. Jos nyt olisin Tampereella, kävisin katsomassa tämän Irina Zatulovskajan työn Sienien kanssa. Se on vielä hetken aikaa näytteillä TR1:ssä.

Särkyvää

Yksi opiskelukavereistani on lasitaiteilija ja hän antoi meille, jokaiselle ryhmässä, mahdollisuuden tehdä pâte de verre lasiveistos. Minä olin tästä aivan innoissani. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään lasista, enkä oikeastaan edes uskonut tekeväni. Ehkä lasi on liian särkyvää materiaalia minulle, ajattelin.

Ensin savesta tehtiin muotti. Savi sitten painettiin kipsiin, jotta syntyi muotti lasiveistoksen tekemiseen. Minä innokkaana tein kaksikin muottia.

Lasipajalla oli valittavana lukuisia eri värejä lasimurskaa. Lasimurskaa laitettiin purkkiin, missä oli vähän vettä. Sieltä sitä nostettiin pikkulusikalla, puristettiin vettä hieman pois ja muotoiltiin sormen avulla kipsimuottiin.

Päädyin muoteistani tähän. Se esitti jonkinlaista mandala-aurinkoa, mikä semmoinen sitten lienee. Väreissä pysyin uskollisena alkuperäiselle idealleni oranssille, vaikka houkutus oli suuri vaihtaa väriä, lasimurskien värit olivat niin herkullisia! Jos lasimurska voi olla herkullista.

Uunissa työt olivat keskiviikko-illasta perjantai-aamuun.

Uunissa kipsimuottini oli hajonnut kahtia. Moni muukin asia lasin ohella on haurasta ja särkyvää. Olin suunnattoman pettynyt lopputulokseen. Ensiksikin värin sävy oli, useista varmisteluistani huolimatta, väärä. Muutenkin tulos oli tunkkainen ja tylsä. Semmoinen marketti-aurinko.

Tarkoitus oli laittaa se seisomaan ohuiden metallitikkujen varassa kiven päälle. Mutta se on nyt pakasterasiassa ja tuskin koskaan pääsee sieltä pois. Tähän päädyin, vaikka koko ajan opiskelen, että tekeminen merkitsee, ei työn lopputulos (työprosessi oli kyllä nautinnollinen ja hieno kokemus). Ja mikä ehkä vielä tärkeäpää, asenne! Jos en voi muuttaa asiaa, voin aina muuttaa oman suhtautumiseni.

Riittäisiköhän asennemuutokseksi se, että pidän suunnattomasti tästä savimallista. Pidän siitä vielä tällaisena nuhraantuneena ja kipsin tuhrimanakin. Mietin jopa pitäisiköhän se polttaa.

Sen lisäksi olen ihastunut tähän puolikkaaseen, halkeilevaan kipsimuottiin. Se tuo mieleeni vähän jotkut antiikin rauniot. Ehkä teenkin siitä jotain ja annan lasityön pölyyntyä rauhassa.

Baddha konasana

eli perhonen.

Kerrankin tein jotain näppärää! Kaapit on täynnä klenninkejä, erityisesti juhlamekkoloita, enemmän kuin juhlia. Mutta nyt tein käytännöllistä: joogamattoja. Toinen (lintupuu) itselle ja toinen siskolle (sain hänet vuosien "käännytyksen" tuloksena joogaan noin vuosi sitten).

Kankaat on Hemtexin -50% jo alennetuista hinnoista. Toinen kangas on pöytäliina, toinen on verho. Sen verran paksun ja tukevan tuntuisia kankaita, että luulen niiden kelpaavan myös tähän käyttötarkoitukseen. Vanhat retkialuset leikkasin pehmusteiksi. Mahdollisille tuleville pyöräily&telttailuretkille pitänee ostaa uudet aluset, sellaiset nykyaikaiset pieneen tilaan menevät. Tai sitten laittaa joogamatto takapakkarille. Jos näistä jotain negatiivista pitää hakea, niin se on tuo vähän iso koko. Jos menee joogatunnille esim. suoraan töistä, niin ehkä kätevämpi ottaa mukaa joku ihan perus yogalifen joogamatto. Peseminen sujuu helposti ensin ratkomalla toinen pitkäsivu ja poistamalla pehmusteet eli ei ehkä ihan sovellu astangaan. Pienistä puutteista huolimatta olen hirmu tyytyväinen näihin. Ties vaikka, jos innostuisin seisomaan jopa päälläni!

Kolme

Yhden ystävän kanssa kävin Tallinnassa. Ennustuksista huolimatta päivä oli kirkas ja sateeton, suorastaan kuuma. Ulkomaanmatkamme oli hauska ja antoisa, mutta kovin lyhyt, joten tuumailimme, jos vaikka uusi reissu tehtäisiin talvella.

Toisen ystävän kanssa suunniteltu muutaman päivän retkeily Suomessa vaihtui iltapäiväksi Helsingin talvipuutarhan ruusuja ihailemaan ja Ateneumin Kalevalanäyttelyyn. Lämmintä, kiireetöntä, kaunista. Kalevanäyttely kannatti käydä katsomassa.

Kolmas ystävä, jota en ollut kunnolla nähnyt muutamaan vuoteen, soitti ja kysyi lähdenkö Billnäsiin faces etnofestivaaleille. Talous hieman järkkyi, mutta kannatti lähteä. En ollut käynyt faces festareilla aiemmin ja ystävääkin oli kiva tavata vähän paremmin kuin kaupassa ohimennen. Ilma muuten suosi täälläkin.

Puutarhan Helmi

Hän on lähes 90-vuotias. Hän on voittanut syövän, kaksi kertaa. Hän asuu yksin kotonaan, käy itse kaupassa, tekee ruokansa ja siivoaa kotinsa. Käsitöistä hän on joutunut iän myötä luopumaan. Mutta puutarhaansa hän hoitaa suurella hartaudella.

Hänen luonaan juotiin pannukahvia, sekaan lorautettiin kuohukermaa. Kahvin kanssa syötiin hänen leipomia Hanna-tädin pikkuleipiä. Vierailun kohokohta ja päätarkoitus oli puutarhakierros. Ihastella kukkia ja kuunnella tarinoita puutarhasta ja samalla kaikesta muustakin. Tällä kertaa kierros jäi vajaaksi (ja enemmät kuvat kukista ottamatta) sateen yllättäessä meidät. Puikimme sadetta pakoon kesähuoneeseen ja ajattelimme jatkaa kierrosta sateen loputtua. Odottelimmekin tunnin, jos enemmänkin. Lopulta kävelin majapaikka-kotiini kastuen sateessa.

Kesä keittiössä

Ja kurkkua, kaaleja, kesäkurpitsaa, tuoreita yrttejä, viinimarjoja, karviaisia, vadelmia, mustikoita...!

Kuopio

Kuopion tori on ihana. Se on iso, eikä se ehkä koskaan kumise tyhjyyttään. Siellä on aina ihmisiä; myyjiä, ostajia, kuljeskelijoita. Torin kupeessa on kauppahalli. Lähikaduilla on kivoja kauppoja, muitakin kuin lukuisia ostoskeskuksia. Ihania tavaroita ja koruja olisi ollut ostettavissa esim. Sinisessä Sillassa (Minna Canthin katu 27). Kaikki on lähellä, kävelymatkan päässä. Pikku Pietarin torikuja, Snellmaninpuisto, satama, VB-valokuvakeskus...

Seuraksi suosittelisin suhteellisen päämäärättömään kaupunkikävelyyn mieltyneitä, joilta uskaltaisi kysyä, josko vielä käytäisiin siellä VB:ssäkin.