Yksi opiskelukavereistani on lasitaiteilija ja hän antoi meille, jokaiselle ryhmässä, mahdollisuuden tehdä pâte de verre lasiveistos. Minä olin tästä aivan innoissani. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään lasista, enkä oikeastaan edes uskonut tekeväni. Ehkä lasi on liian särkyvää materiaalia minulle, ajattelin.
Ensin savesta tehtiin muotti. Savi sitten painettiin kipsiin, jotta syntyi muotti lasiveistoksen tekemiseen. Minä innokkaana tein kaksikin muottia.
Lasipajalla oli valittavana lukuisia eri värejä lasimurskaa. Lasimurskaa laitettiin purkkiin, missä oli vähän vettä. Sieltä sitä nostettiin pikkulusikalla, puristettiin vettä hieman pois ja muotoiltiin sormen avulla kipsimuottiin.
Päädyin muoteistani tähän. Se esitti jonkinlaista mandala-aurinkoa, mikä semmoinen sitten lienee. Väreissä pysyin uskollisena alkuperäiselle idealleni oranssille, vaikka houkutus oli suuri vaihtaa väriä, lasimurskien värit olivat niin herkullisia! Jos lasimurska voi olla herkullista.
Uunissa työt olivat keskiviikko-illasta perjantai-aamuun.
Uunissa kipsimuottini oli hajonnut kahtia. Moni muukin asia lasin ohella on haurasta ja särkyvää. Olin suunnattoman pettynyt lopputulokseen. Ensiksikin värin sävy oli, useista varmisteluistani huolimatta, väärä. Muutenkin tulos oli tunkkainen ja tylsä. Semmoinen marketti-aurinko.
Tarkoitus oli laittaa se seisomaan ohuiden metallitikkujen varassa kiven päälle. Mutta se on nyt pakasterasiassa ja tuskin koskaan pääsee sieltä pois. Tähän päädyin, vaikka koko ajan opiskelen, että tekeminen merkitsee, ei työn lopputulos (työprosessi oli kyllä nautinnollinen ja hieno kokemus). Ja mikä ehkä vielä tärkeäpää, asenne! Jos en voi muuttaa asiaa, voin aina muuttaa oman suhtautumiseni.
Riittäisiköhän asennemuutokseksi se, että pidän suunnattomasti tästä savimallista. Pidän siitä vielä tällaisena nuhraantuneena ja kipsin tuhrimanakin. Mietin jopa pitäisiköhän se polttaa.
Sen lisäksi olen ihastunut tähän puolikkaaseen, halkeilevaan kipsimuottiin. Se tuo mieleeni vähän jotkut antiikin rauniot. Ehkä teenkin siitä jotain ja annan lasityön pölyyntyä rauhassa.
Ensin savesta tehtiin muotti. Savi sitten painettiin kipsiin, jotta syntyi muotti lasiveistoksen tekemiseen. Minä innokkaana tein kaksikin muottia.
Lasipajalla oli valittavana lukuisia eri värejä lasimurskaa. Lasimurskaa laitettiin purkkiin, missä oli vähän vettä. Sieltä sitä nostettiin pikkulusikalla, puristettiin vettä hieman pois ja muotoiltiin sormen avulla kipsimuottiin. 
Päädyin muoteistani tähän. Se esitti jonkinlaista mandala-aurinkoa, mikä semmoinen sitten lienee. Väreissä pysyin uskollisena alkuperäiselle idealleni oranssille, vaikka houkutus oli suuri vaihtaa väriä, lasimurskien värit olivat niin herkullisia! Jos lasimurska voi olla herkullista.
Uunissa työt olivat keskiviikko-illasta perjantai-aamuun.
Uunissa kipsimuottini oli hajonnut kahtia. Moni muukin asia lasin ohella on haurasta ja särkyvää. Olin suunnattoman pettynyt lopputulokseen. Ensiksikin värin sävy oli, useista varmisteluistani huolimatta, väärä. Muutenkin tulos oli tunkkainen ja tylsä. Semmoinen marketti-aurinko.
Tarkoitus oli laittaa se seisomaan ohuiden metallitikkujen varassa kiven päälle. Mutta se on nyt pakasterasiassa ja tuskin koskaan pääsee sieltä pois. Tähän päädyin, vaikka koko ajan opiskelen, että tekeminen merkitsee, ei työn lopputulos (työprosessi oli kyllä nautinnollinen ja hieno kokemus). Ja mikä ehkä vielä tärkeäpää, asenne! Jos en voi muuttaa asiaa, voin aina muuttaa oman suhtautumiseni.
Riittäisiköhän asennemuutokseksi se, että pidän suunnattomasti tästä savimallista. Pidän siitä vielä tällaisena nuhraantuneena ja kipsin tuhrimanakin. Mietin jopa pitäisiköhän se polttaa.
Sen lisäksi olen ihastunut tähän puolikkaaseen, halkeilevaan kipsimuottiin. Se tuo mieleeni vähän jotkut antiikin rauniot. Ehkä teenkin siitä jotain ja annan lasityön pölyyntyä rauhassa.
Oho, mielenkiintosta! En ookkaan ennen tiennyt tollasesta lasitekniikasta. Olispa jännä kokeilla itekkin.
VastaaPoistaTosi reippaan oranssi tosiaan tuli sun auringosta, saattais piristää pimeään syksyaikaan. Eikä se kyllä mun mielestä näytä miltään markettiauringolta!
Ja tuosta savimallista pidän myös kovasti, ihana!
En mäkään ollut tiennyt tuommoisesta lasitekniikasta aiemmin. Sen tulos on ihanan hauras, vähän pitsimäinen. Vaikka tämä lopputulos ei miellytä mua laisinkaan, niin tekeminen oli kyllä todella ihanaa! Ja veikkaan, että lasinpuhaltamisessa tulos olisi paljon heikompi..;)
VastaaPoista