Löysin kirjaston tuo tullessasi, vie mennessäsi -hyllystä Fred Dietrichin kirjan vuodelta 1960 Vauhtia ja valtateitä, kirja laivoista, rautateistä, autoista ja lentokoneista."Voimme odottaa, että kaikilla suuremmilla kaupungeilla on viidenkymmenen vuoden kuluessa oma ilmataksiliikenteensä. Asutuskeskusten välillä liikennöivät pystysuoraan nousevat koneet, jotka eivät tarvitse kiitoratoja. Eikä sekään aika ole kaukana, joilloin kaukoliikennettä voidaan ryhtyä hoitamaan raketeilla!"
Hmm, vuodesta 1960 viisikymmentä vuotta eteenpäin...missä on ilmataksiliikenteemme?
"Nämä näkymät kuitenkin kalpenevat sen mahdollisuuden rinnalla, että me ehkä piankin voimme lähteä tähdeltämme ja tehdä matkan neljänteen ulottuvuuteen, aikaan."Kirja siirtyi pohtimaan avaruuslentäjiä: "Avaruudenkulkijoilla ei siellä avaruudessa ole, enempää kuin heidän ympärillään olevilla esineilläkään, enää painoa - he leijailevat, ja jokainen heidän liikkeensä aiheuttaa voimakkaan vastavaikutuksen.... Emme voi sanoa, kuinka suuri on tästä johtuva sielullinen rasitus."
"Avaruuspuvut suojaavat tosin heidän ruumistaan, mutta kestävätkö hermot sen, mitä silmät näkevät ja hämmentyneet aistit tiedottavat? Emme voi sitä vielä sanoa."
-Kerouac...hmmm...eikös hän ollut sputnik?Sumire ei tajunnut, mitä hän tarkoitti. Pidellen haarukkaa ja veistä koholla hän pohti hetken. -Sputnik? Tarkoitatko sitä ensimmäistä sateliittia joka laukaistiin avaruuteen viisikymmentäluvulla? Jack Kerouac oli amerikkalainen kirjailija. Kai he ajallisesti olivat samaa sukupolvea...
-Eikö kirjailijoita kutsuttu siksi siihen aikaan? Miu kysyi. Hän piirsi pöytään ympyrän ikään kuin penkoen jotakin muistoja täynnä olevaa maljaa.
-Sputnikiksi?
-Kirjallisen liikkeen nimi. Tiedäthän, kun kirjailijoita luokitellaan eri koulukuntiin. Kuten Shiga Naoga kuului Valkoisen koivun koulukuntaan.
Viimein asia valkeni Sumirelle. -Beatnik!
Miu paineli kevyesti suupieltään lautasliinalla. - Beatnik. Sputnik. En koskaan tahdo muistaa tuollaisia termejä. Ne ovat kuin Kenmuin restauraatio tai Rapallon sopimus. Muinaishistoriaa.
(Haruki Murakamin kirjasta Sputnik, rakastettuni)
UtopiaHuman
Heh, toi on hyvä, beatnik tai sputnik lieneekö se niin tarkkaa... Pitäiskin lukea toi kirja. Joskus oon yhden Murakamin lukenut mut siitä on niin kauan aikaa etten muista enää että tykkäsinkö ees siitä.
VastaaPoistaAika kiva löytö toi kirja kyllä. Nauratti se sielullinen rasitus-kohta. Ja niin, missä tosiaan on meidän rakettitaksit ja kääntyvät istuimet autoissa? Mihin on kehitys jämähtänyt?!
Niin ja eiliseen vielä: Robbie Williams todellakin osaa...:)
Sputnik, rakastettuni oli jännä kirja, ensimmäinen ja ainoa Murakamilta lukemani. Muistan aina sen kohtauksen, jossa Miu jäi yöksi jumiin sinne maailmanpyörään. Ja näki sen oman asuntonsa ikkunan sieltä maailmanpyörästä ja itsensä sen jonkun miehen kanssa siellä asunnossa. Se oli niin vaikuttava kohta, kammottavakin vähän, ja se Miu niin yksin, yhtä yksin kuin Laika-koira avaruudessa.
VastaaPoistaUtopia ja Human ovat mahtavia, Goldfrappin parhaat biisit, jos multa kysyttäisiin.
Hilja, pahoin pelkään, että kehitys ilmenee jossain ihan tyhmissä ja turhissa jutuissa eikä oleellisissa ja niinpä me ei vieläkään saada matkustaa raketeilla. Ellei sitten rakettimatkailu ja autojen (ja rakettien) kääntyvät istuimet ole tutkitusti liikaa sielullisesti rasittavia.
VastaaPoistaMä tykkään Murakamista, lukemistani eniten ehkä Suuresta lammasseikkailusta. Mutta voin oikein hyvin kuvitella, ettei sen vetoa kaikkiin.
Lumikko, se kohtaus on vaikuttava. Ja kammottavakin. Oletko muuten lukenut Jeanette Wintersonin Painon? Siinä Laika-koira saa onnellisen lopun (tai ei se nyt mikään loppu ole). Sen luettuani tajusin, kuinka paljon olinkaan kaivannut Laikalle jotain parempaa kuin yksinäinen kuolema avaruudessa.
Mun Goldfrappin suosikkeja kans! En edes tykkää hirveästi Felt Mountainia seuranneesta, ilmeisesti paljon suositummasta, Black Cherrystä.