r.i.p.

Eilen Helsingin Sanomia lukiessani koin hirveän järkytyksen: Rip Kirby sarjis loppuu Hesarissa! Nykyään ihmiset eivät kuulemma jaksa seurata jatkokertomuksia lyhyistä stripeistä. Hesarin lukijoista vain 30% seuraa Rip Kirbyä edes satunnaisesti. Ja suurin osa näistä kolmestäkymmenestä prosentista on vanhempia miehiä. Miten voi olla, etteivät naiset käsitä Rip Kirbyn ihanuutta? Purin suruani illalla ja hämmästyksekseni tuttuni oli myös täysin lyöty kuultuaan uutisen. Hän ei lue sarjakuvia lehdistä juuri lainkaan (se ei ollut yllätys), mutta Rip Kirbyä on seurannut aina. Kiittelimme HS:n entistä päätoimittajaa Janne Virkkusta, joka oli aiemmin estänyt Rip Kirbyn eläköitymisen: "Niin kauan kuin minä olen Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja, sarjakuvasivulla jatkaa myös Rip Kirby." Nyt Janne Virkkunen ei ole enää Hesarin päätoimittaja ja Ripin aika on ohitse. Keskustelun kolmas osapuoli on niin nykyaikainen ihminen, ettei ole koskaan seurannut jatkosarjiksia sanomalehdistä (ei edes Mustanaamiota, vaikka Mustanaamio on Kuningas!), mutta tietää toki Rip Kirbyn ja Ripin ihanuuden. Ripin ja Mustanaamion lisäksi toin vielä keskusteluun kolmannen lapsuudesta niin rakkaan sarjakuvamiehen, Ratsupoliisi Kingin. King, tuo jylhien vuorten ja suurten metsien vastine New Yorkin Remingtonille. Tuttava totesi, että jos hänellä olisi blogi, nyt hän kirjoittaisi sinne Rip Kirbystä. No, minullapa blogi sattuu olemaan, joten kirjoitanpa kerrankin jotain tähdellistä! Malja Ripille, Desmondia unohtamatta!
Nolona täytyy kyllä myöntää, etten seuraa tämän hetkistä Ripin seikkailua. Villin lännen tarina ei oikein jaksanut innostaa ja nyt sitten harmittaa. Hesari kyllä julkaiseen kirjan seitsemästä Ripin seikkailusta vuosilta 1948-50, olkoon se sitten lohtuna.