Päätin että Mikonpäivä on hyvä päivä ainakin:
- opetella anteeksiantamista (loputtomasti)
- vahvistaa ja harjoittaa omia yleviä arvojaan (joista ei kyllä koskaan tunnu olevan mitään hyötyä, harvoin edes iloa)
- nauttia kauniista syysilmasta (ihan uhallakin ämmien ulkoilla!)
- illalla käpertyä nojatuoliin lukemaan runoja (vaikka minä en tänään kerkeä)
- kerrassaan hyvä päivä syödä nauriita!
Kuulin eilen syksyn ylioppilaalta, että äidinkielen yo-kirjoitusten aineen yksi aihe oli Bloggailen, siis olen, tai jotakin sinne päin. Descartesilainen ajattelu ei kai nykypäivänä enää riitä. Kai siitä saisi kerrassaan mainion ironisen aineen. Ironia, tuo riippakivi 90-luvulta, joka ei ehkä koskaan ikinä jätä meitä...Onneksi ei tarvitse kirjoitella yo-aineita, kun jo nyt harhauduin sivupoluille blogeista, eksistenssistä ja ajattelusta....Palaan nauriiden pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti