helteellä järven rantaan. Tai siis sellaisen kauniin, puhtaan ja uintikelpoisen järven läheisyyteen. Luin, uin, olin, tein palapeliä ja ruokaa. Ilmeisen krooniseksi muuttunut henkinen stressikin helpotti. (Vaikka eihän henki voi stressaantua, muka.) Kotona sitten palasinkin melko hyvin vanhaan surkeahkoon tilaani. Bonuksena ensin internet ja sitten tietokonekin lakkasi toimimasta pariksi viikoksi. Olen tässä nostanut umpikehnoa tietoteknistä osaamistani sellaisiin sfääreihin, etten kohta itsekään ymmärrä. Kivoja asioita kotiinpaluun jälkeen on ollut uinti- ja marjaretket ja pyöräily. Tänään kaadoin päälleni ison lasillisen lattea (onneksi tämä tapahtui siskolla eikä kahvilassa, ja sain lainaksi kuivat vaihtovaatteet). Huippuhyvääkin päivässä: pyöräni rullaa eteenpäin niin mahtavasti, että epäilen jonkun salaa korjanneen sitä. Vaikka ei siinä kyllä mitään vialla ollut aiemminkaan.
Aivan ihanat kuvat, täydelliset kesä-kuvat! Järveen tahtoisin minäkin, vaan kun on niin matkan takana. Meri olisi tuossa vieressä, mutta varoittavat sinilevästä, pah.
VastaaPoistajonna, joo autolla vaan pääsee uimaan järveen. Tai onhan mulla pari rantaa pyörämatkan päässä, mutta sen verran pitkän, ettei ihan huvittaisi/jaksaisi polkea takaisin kotiin.
VastaaPoista