Viime torstaina palautin kirjoja kirjastoon, laitoin omia hyllyyn, järjestelin ja lajittelin papereita, toiset arkistoin ja toiset vein paperinkeräykseen. Roskia viedessäni tajusin, että olin kirjoittanut useita kymmeniä sivuja, yli sata sivua käsin ja sitten puhtaaksi koneella, ihmisen elimistä, niiden toiminnasta, erilaisista sairauksista, muutamista näkökulmista erilaisiin sairauksiin. Ihmekös tuo, jos väsytti!Viime torstaina tajusin, että olen lähes koko syksyn ajatellut Georgia O'Keeffeä juuri torstaisin. Joogan loppurentoutuksessa ohjaaja käy koko kehon läpi ohjaten rentoutusta. Minä viis veisaan ohjauksesta. Mutta aina kun kuulen ohjaajan äänen: "Anna leuan rentoutua", minun mieleeni tulee Georgia O'Keeffe. "Liikuta päähahkaasi"; Georgia O'Keeffe. "Anna takaraivon rentoutua"; Georgia O'Keeffe. "Kasvot rentoutuvat"; Georgia O'Keeffe. Kummallista. Miksi aina Georgia O'Keeffe? Miksi Georgia O'Keeffe ja pää? Miksi Georgia O'Keeffe pujahtaa mieleeni juuri silloin kun tarkoitus on olla ajattelematta mitään?
Viime torstaina joogassa rentouduin omaan tahtiin, välittämättä ohjaajasta. "Anna kasvojen lihasten rentoutua." ja mieleeni leijui ajatus: Georgia O'Keeffe. Sen jälkeen vain tuhisin tyytyväisenä ja nukahdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti