Hänen luonaan juotiin pannukahvia, sekaan lorautettiin kuohukermaa. Kahvin kanssa syötiin hänen leipomia Hanna-tädin pikkuleipiä. Vierailun kohokohta ja päätarkoitus oli puutarhakierros. Ihastella kukkia ja kuunnella tarinoita puutarhasta ja samalla kaikesta muustakin. Tällä kertaa kierros jäi vajaaksi (ja enemmät kuvat kukista ottamatta) sateen yllättäessä meidät. Puikimme sadetta pakoon kesähuoneeseen ja ajattelimme jatkaa kierrosta sateen loputtua. Odottelimmekin tunnin, jos enemmänkin. Lopulta kävelin majapaikka-kotiini kastuen sateessa.
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi mikä teräsmummo! Noin jaksavainen kun olis itekkin vielä tuossa iässä.
VastaaPoistaPuutarha pitää mielen virkeänä!
Voi miten hienoa, aarrre tämä Helmi!
VastaaPoistaHilja ja jeera, Helmi on kyllä ihailtava ja suorastaan esimerkillinen mummo!
VastaaPoista