Kesä Ingmarin kanssa

Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander liitetään usein jouluun, koska se alkaa pitkällä joulukuvauksella. Mutta mielestäni elokuva liittyy myös hyvin voimakkaasti kesään.

Kesäksi Ekdahlit muuttavat maalle ja pukeutuvat viehättävästi valkoiseen. Vain Emelie on harmaissa, kun hänen ja Fannyn ja Alexanderin elämä pappilassa alkaa käydä kestämättömäksi.

Kesä yleensä mielletään aurinkoiseksi, lämpimäksi, valoisaksi, värikkääksi, riehakkaaksi, aktiiviseksi ajaksi. Fannyn ja Alexanderin sadepäivä kesällä ilmentää mielestäni kuvin ja tunnelmin (toki myös tarinan kautta) täydellisen hyvin ja kauniisti jotain, mikä on myös hyvin kesäistä. Sadetta. Hiljaisuutta, rauhallisuutta, hitautta, pysähtyneisyyttä. Kaipausta, kaihoa, haikeutta, pientä melankoliaa. Tyytyväistä tasapainoilua onnen ja surun välillä.

Kolean, ehkä hieman apean kesäpäivän varalle digiboksilta löytyy yksi Ingmar Bergman -elokuva, jota en ole nähnyt. Ja pari, joita olen katsellut useampaankin otteeseen.