Tuulia

Jos maaliskuu oli pitkä, niin huhtikuu meni nopeasti, hyvä kun ehdin sitä huomata. Voi olla, että nukuin huhtikuun ohi. Pitäisi varmaan herätä.

Kaipaisin uusia tuulia. Tai ehkä pyörremyrskyä. Vaikka olen viime aikoina palellut ihan tavallisessakin tuulessa. Olen piirtänyt viivatekniikalla, se harjoittaa mm. pitkäjänteisyyttä.

Ennen pyörremyrskyä odottelen jos siemenistä vihdoin kasvaisi hedelmiä. Niistä myöhään itäneistä, kauan kasvaneista, hartaasti kypsyneistä, pitkään nukkuneista.

Tein eilen kivoja asioita, hyödyllisiä asioita ja vähän tulevaan liittyviä asioita. Tänään myös. Odotan. Kuuntelen tätä. Painotus sanalla kuuntelen. En löydä enää vaihtoehtoista versiota, missä oli ihastuttava kuvitus.

Oranssi

Oranssi on väri, mikä saa kukkaronnyörini höltymään. Olen ostanut oransseja koruja, oranssin viltin, oranssin repun, oranssin takin, oranssin paistinpannun (onpa se likainen ja nuhraantunut!), oranssin hammasharjakotelon, tunikan missä on oransseja kuvioita...

Että sinänsä olen tyytyväinen, ettei kaupoissa ole runsaasti tarjolla kauniita oransseja vaatteita ja kankaita.

Vaaleanpunainen

Viime perjantaista saakka olen halunnut vaaleanpunaista. Paljon vaaleanpunaista. Olen syönyt vispipuuroa puolukoista ja vadelmasmoothieita. Haaveilen mazarineista ja aleksanterin leivoksista.

Täältä lisää pinkkiä.

Lankoja

Päässä on monta neuleideaa, mutta puikoille saakka ei mikään ole vielä päätynyt. Mutta eipä niillä kiire ole, osa sopii paremmin talveen. Hieno saavutus olisi, jos viidestä suuritöisestä neulomuksesta saisi kolme tehtyä. Yhden mekon olen jo melkein saanut ujutettua äidin neulottavaksi. Sitten olisi itselle enää kaksi ajatuksesta valmiiksi neulottottavaa...

Valonkantajat

Sain ystävältä syksyllä kimpun lyhtykoisoja. Halusin tehdä niistä jotain. Syntyi valonkantajia jostain oman mielikuvitukseni japanilaisesta mytologiasta ja hitusen Henkien kätkemä -elokuvasta. Kertonee aikaansaamisentasostani, kun nämä valmistuivat vihdoin kiirastorstaina, vaikka tarkoitus oli joskus marras-joulukuussa. Yksi ukkeli vielä makaa maassa ilman vaatteita. Eikä niistä tullut ihan sellaisia kuin oli ajatuksena. Mutta tulipahan edes jotain.

Huhtikuu...

...on kuukausista julmin, kirjoitti T.S. Eliot. Toivottavasti ei, maaliskuukin oli jo niin pitkä ja tylsä ja vaikea. En saanut mitään aikaiseksi, vaikka kuukausi tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Tai voihan olla, että tämä tylsyys ja ikävä ja huoli ja paniikki iskikin toden teolla vasta huhtikuun puolella. Olen niin käsittämättömän huono kalenteriasioissa, en edes pysy päivien perässä.
Tänään piti palauttaa veroilmoitus. Mutta jotakin minäkin olen saanut tehdyksi, palautin veroilmoituksen jo aprillipäivänä.