Baddha konasana

eli perhonen.

Kerrankin tein jotain näppärää! Kaapit on täynnä klenninkejä, erityisesti juhlamekkoloita, enemmän kuin juhlia. Mutta nyt tein käytännöllistä: joogamattoja. Toinen (lintupuu) itselle ja toinen siskolle (sain hänet vuosien "käännytyksen" tuloksena joogaan noin vuosi sitten).

Kankaat on Hemtexin -50% jo alennetuista hinnoista. Toinen kangas on pöytäliina, toinen on verho. Sen verran paksun ja tukevan tuntuisia kankaita, että luulen niiden kelpaavan myös tähän käyttötarkoitukseen. Vanhat retkialuset leikkasin pehmusteiksi. Mahdollisille tuleville pyöräily&telttailuretkille pitänee ostaa uudet aluset, sellaiset nykyaikaiset pieneen tilaan menevät. Tai sitten laittaa joogamatto takapakkarille. Jos näistä jotain negatiivista pitää hakea, niin se on tuo vähän iso koko. Jos menee joogatunnille esim. suoraan töistä, niin ehkä kätevämpi ottaa mukaa joku ihan perus yogalifen joogamatto. Peseminen sujuu helposti ensin ratkomalla toinen pitkäsivu ja poistamalla pehmusteet eli ei ehkä ihan sovellu astangaan. Pienistä puutteista huolimatta olen hirmu tyytyväinen näihin. Ties vaikka, jos innostuisin seisomaan jopa päälläni!

Kolme

Yhden ystävän kanssa kävin Tallinnassa. Ennustuksista huolimatta päivä oli kirkas ja sateeton, suorastaan kuuma. Ulkomaanmatkamme oli hauska ja antoisa, mutta kovin lyhyt, joten tuumailimme, jos vaikka uusi reissu tehtäisiin talvella.

Toisen ystävän kanssa suunniteltu muutaman päivän retkeily Suomessa vaihtui iltapäiväksi Helsingin talvipuutarhan ruusuja ihailemaan ja Ateneumin Kalevalanäyttelyyn. Lämmintä, kiireetöntä, kaunista. Kalevanäyttely kannatti käydä katsomassa.

Kolmas ystävä, jota en ollut kunnolla nähnyt muutamaan vuoteen, soitti ja kysyi lähdenkö Billnäsiin faces etnofestivaaleille. Talous hieman järkkyi, mutta kannatti lähteä. En ollut käynyt faces festareilla aiemmin ja ystävääkin oli kiva tavata vähän paremmin kuin kaupassa ohimennen. Ilma muuten suosi täälläkin.

Puutarhan Helmi

Hän on lähes 90-vuotias. Hän on voittanut syövän, kaksi kertaa. Hän asuu yksin kotonaan, käy itse kaupassa, tekee ruokansa ja siivoaa kotinsa. Käsitöistä hän on joutunut iän myötä luopumaan. Mutta puutarhaansa hän hoitaa suurella hartaudella.

Hänen luonaan juotiin pannukahvia, sekaan lorautettiin kuohukermaa. Kahvin kanssa syötiin hänen leipomia Hanna-tädin pikkuleipiä. Vierailun kohokohta ja päätarkoitus oli puutarhakierros. Ihastella kukkia ja kuunnella tarinoita puutarhasta ja samalla kaikesta muustakin. Tällä kertaa kierros jäi vajaaksi (ja enemmät kuvat kukista ottamatta) sateen yllättäessä meidät. Puikimme sadetta pakoon kesähuoneeseen ja ajattelimme jatkaa kierrosta sateen loputtua. Odottelimmekin tunnin, jos enemmänkin. Lopulta kävelin majapaikka-kotiini kastuen sateessa.

Kesä keittiössä

Ja kurkkua, kaaleja, kesäkurpitsaa, tuoreita yrttejä, viinimarjoja, karviaisia, vadelmia, mustikoita...!

Kuopio

Kuopion tori on ihana. Se on iso, eikä se ehkä koskaan kumise tyhjyyttään. Siellä on aina ihmisiä; myyjiä, ostajia, kuljeskelijoita. Torin kupeessa on kauppahalli. Lähikaduilla on kivoja kauppoja, muitakin kuin lukuisia ostoskeskuksia. Ihania tavaroita ja koruja olisi ollut ostettavissa esim. Sinisessä Sillassa (Minna Canthin katu 27). Kaikki on lähellä, kävelymatkan päässä. Pikku Pietarin torikuja, Snellmaninpuisto, satama, VB-valokuvakeskus...

Seuraksi suosittelisin suhteellisen päämäärättömään kaupunkikävelyyn mieltyneitä, joilta uskaltaisi kysyä, josko vielä käytäisiin siellä VB:ssäkin.

Kesä Ingmarin kanssa

Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander liitetään usein jouluun, koska se alkaa pitkällä joulukuvauksella. Mutta mielestäni elokuva liittyy myös hyvin voimakkaasti kesään.

Kesäksi Ekdahlit muuttavat maalle ja pukeutuvat viehättävästi valkoiseen. Vain Emelie on harmaissa, kun hänen ja Fannyn ja Alexanderin elämä pappilassa alkaa käydä kestämättömäksi.

Kesä yleensä mielletään aurinkoiseksi, lämpimäksi, valoisaksi, värikkääksi, riehakkaaksi, aktiiviseksi ajaksi. Fannyn ja Alexanderin sadepäivä kesällä ilmentää mielestäni kuvin ja tunnelmin (toki myös tarinan kautta) täydellisen hyvin ja kauniisti jotain, mikä on myös hyvin kesäistä. Sadetta. Hiljaisuutta, rauhallisuutta, hitautta, pysähtyneisyyttä. Kaipausta, kaihoa, haikeutta, pientä melankoliaa. Tyytyväistä tasapainoilua onnen ja surun välillä.

Kolean, ehkä hieman apean kesäpäivän varalle digiboksilta löytyy yksi Ingmar Bergman -elokuva, jota en ole nähnyt. Ja pari, joita olen katsellut useampaankin otteeseen.

Keskikesä

Maria Jotunin sanojen siivittämänä, hyvää juhannuksenaikaa!

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon.

Kuin satua sen permahilla oli ihmisen elämä,

kuin satua vuosisatojen ja aikojen leikki."