Viime aikoina fiilikset eivät ole olleet kamalan korkealla. Sitten elämään on marssinut ripeään tahtiin itsestä riippumattomia harmeja ja hankaluuksia. Osa pieniä, lähes mitättömiä, osa keskikokoisia.
Tänään kävin poimimassa voikukanlehtiä salaattiin ja kieloja ja sireenejä maljakkoon. Kielomaljakon ehdin jo kaataa imuroidessani. Juuri sitä ennen olin pyyhkinyt lattioilta (itsestä riippumattoman) suuremman vesivahingon. Ajattelin leipoa Aleksanterinleivoksia. Ja toivon, että viikonlopusta tulee kiva ja leppoisa, vailla vastoinkäymisiä.
Tänään Nytissä oli kiehtova kuva Kirsten Dunstista Lars von Trierin elokuvassa Melancholia. Minusta Kirsten Dunstissa on jotain kiinnostavampaa kuin keskiverto Hollywood typyissä. Voi olla että hämmennyn vain hänen hampaistaan, mitkä erottuvat kaikki-samasta-muotista-Hollywood-hampaista. Tuskin kuitenkaan menen katsomaan Malancholiaa, olen kyllästynyt Lars von Trierin elokuviin. Tykkäsin joskus muutamasta. Sitten näin ne uudelleen ja minusta oli uuvuttavaa, tylsää, piinallista ja ärsyttävää katsoa kuinka hänen elokuvien päähenkilöitä nöyryytetään ja murjotaan kohtauksesta ja elokuvasta toiseen. Uusimpia Lars von Trierin elokuvia en ole nähnyt.
Jostain luin, että kriitikot Cannesissa sanoivat tämän elokuvan olevan Dunstin ensimmäinen kiinnostava roolityö. Se oli vain joku sivulause, enkä tiedä sen paikkansapitävyyttä, mutta minua se jäi häiritsemään. En ole nähnyt suurinta osaa Kirsten Dunstin elokuvista, mutta silti pidän väittämää liioiteltuna. Ovatko Maria Antoinette ja Virgin Suicides (kirjan lukemisen perusteella voisin kuvitella, ettei se ole täysin mielenkiinnoton roolityö) sulkia vain naisohjaajansa hattuun? Veren vangit oli Tom Cruiselle ja vähän ehkä Brad Pittillekin rohkeita, kiinnostavia rooleja, nuorelle Kirsten Dunstille ilmeisesti hyvä työtarjous ja mahtava tilaisuus näytellä tähtien kanssa. Tobey Maguire voi kai helposti vaihtaa kaupallisen Hämiksen (en ole näitäkään nähnyt) pienempiin elokuviin, mutta Kirsten Dunst on vaan tylsä koska näytteli Mary Janea? Tahraton mieli oli Jim Carreyn ja Kate Winsletin elokuva, mutta kertoo ehkä jotain Kirsten Dunstin elokuva- ja roolivalinnoista. Joitakin Dunstin roolittamia elokuvia kun olen katsonut, en välttämättä ole ollut innostunut lopputuloksesta, mutta kyllä niistä on huomannut, että lähtökohta ja tarkoitus on ollut tehdä jotain muuta kuin ihan tasapaksua ja varmaa ja helppoa. Luin kerran, muistaakseni Voguesta, Kirsten Dunstin haastattelun, missä hän toivoi, että muutkin ohjaajat kuin Sofia Coppola näkisi hänessä erilaisia puolia, enemmän mahdollisuuksia.
Pienenä tykkäsin laulaa. Tai tykkään vieläkin, mutta pienenä tykkäsin myös laulaa muille, esiintyä. Vaikka silloinkin äänialani oli kapea ja nuotissakaan tuskin pysyin aina. Yleisöni koostui lähinnä vanhemmista ja mummosta. Kerran, suunnilleen viisivuotiaana lauloin kyläkaupassa "On neidolla punapaula" ja sain esiintymispalkkioksi lakun. Tienasin lakut myös siskolleni ja serkulleni, vaikka he eivät laulaneetkaan. Hieman myöhemmin olin hyvin ihastunut venäläisiin säveliin ja kerran luritin Uralin pihlajan. Kuulijakuntaani kuului silloin myös isoenoni, joka saattoi olla mieltynyt venäläisiin sävelmiin koska ne vetoavat moniin suomalaisiin, tai siksi että hän oli myös kovin mieltynyt silloiseen rajantakaiseen aatteeseen. "Jos olisin silmät kiinni kuunnellut, olisin luullut, että Tamara Lund lauloi", hän sanoi esitykseni jälkeen.
