sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kivoja juttuja viikon varrelta:





* päivänsini kukkii vasta nyt, mutta hyvä että edes kukkii
* synttärikahveilla ystävän luona
* valtavan ihanat karhut Senaatintorilla (Onneksi on nykyään digikamera, että "raaskin" napsia kuvia niin monesta karhusta kuin halusin!)
* Manolo Valdesin näyttely
* yllättävä ja hauska puhelu
* omenapiirakka
* vihdoin tällä viikolla olen saanut kiinni syksystä
* maalasin ja olin jopa tyytyväinen maalaukseeni
* kahvittelu Ainolan kahvila Auliksessa (kahden käynnin perusteella tykkään Auliksesta, vaikka yleensä semmoinen moderni, pelkistetty, vähän kantikas, tyylikkään skandinaavinen sisutus ei oikein innosta minua. Toisaalta, syy voi olla nimessä; Aulis sopii niin hyvin kahviin ja pullaan!)
* pienen pientä innostusta kutomiseen on ilmassa (tämä olisi oikein suotavaa, sillä kuukausia odottanut neuletakki kaipaisi jo päälleni)
* kun telkkarista ei tullut mitään, kaivoin esille vanhoja videonauhoja ja katsoin pari jaksoa Villiä Pohjolaa
* isä innostui suunnittelemastani (Valdes-innoittamasta) lampusta (innostus on siinä mielessä hyvin tärkeää, koska tarvitsen isää lampun toteuttamiseen)
* tein puolukkahilloa

lauantai 11. syyskuuta 2010

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pakkomielle

Opin että Espanjassa jalkapallomallomaajoukkueen nimessä ei ole mitään nationaalia, vaan maajoukkuetta kutsutaan la seleccion espanola de futboliksi. Opin tämän oluttölkin kyljestä. Huomasin kaupassa tölkissä nököttävän Iker Casillasin. No, minähän tutkimaan löytyisikö muittenkin pelaajien kuvia. Ei löytynyt, ostin Ikerin. Hotellihuoneessa luin tarkemmin cruzcampon tölkkiä. Olivat sitten tehneet jalkapallon maailmanmestaruuskisojen kunniaksi erikoispainoksen, kuuden eri pelaajan kuvia kerättäväksi. Tyytyväisenä hykertelin, ettei vielä ollut loman viimeinen päivä. Innostuin kiertämään eri supermarketteja. Toisissa ei ollut cruzcampon erikoispainosta edes myynnissä, ja jos oli, tölkkejä oli vain yhden pelaajan kuvalla koristeltuna. Ja kun Iker oli jo ostettu, oli siirryttävä seuraavaan kauppaan. Kuudesta keräilytölkistä sain kerättyä neljä: maaliin Iker Casillas, keskikentälle Xavi, hyökkääjiksi David Villa ja viimeisenä iltana löydetty Fernando Torres. Todella suureksi harmikseni puolustukseen en saanut Sergio Ramosia. Kuudetta palaajaa en tunnistanut tölkin ryhmäprofiilikuvasta, siis luulen joukkueeni pärjäävän ilman häntä. Naurettavinta tässä vimmaisessa keräämisessäni on, etten edes juo olutta. No, oluille löytyy juojia. Minä vaan katselen tyytyväisenä vähän vajaata joukkuettani, joka on niin roja ettei oikein edes kuvata pystynyt syyskuun iltapäivän valossa.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kuninkaallinen kädenheilautus

Lähdin kahden päivän varoitusajalla Mallorcalle. (Varoitus: tiedossa ulkomaanmatka!) Yhtenä päivänä menimme katsomaan Palman katedraalia ja keskustaa muutenkin. Katedraalin ja Palau de l'Almudainan välissä seisoskeli ihmisiä. Tila oli rajattu aidalla. Aidan toisella puolella oli kovin virallisen näköisiä ihmisiä, osa virkapuvuissa sekä useampi tv-kamera. Päätimme jäädä katsomaan mitä tapahtuu, jos jotain tapahtuisi suhteellisen pian. Toiveajattelimme, jos vaikka jotain kuninkaallisia siihen pelmahtaisi, viettäähän Espanjan kuningasperhe elokuussa lomaansa Mallorcalla. Toiveemme toteutui! Palau de l'Almudainan ovista kaarsi musta auto, etupenkillä istui Espanjan kruununprinsessa Leticia. Toinen musta auto. Sen etupenkillä istui kruununprinssi Felipe. Takapenkillä istui vanhempi mies, jonka olin tunnistavani Espanjan kuninkaaksi. Juan Carlos vilkutti. Tai siis se jota epäilin kuninkaaksi. Saattoihan se toki olla joku eläkkeelle jäänyt höperö turvamies, jota Felipe ei ole raaskinut heivata ulos hovista. Siellä se sitten saa istuskella Felipen autossa ja vilkutella ihmisille. Kolmaskin musta auto tuli, mutta en nähnyt kuka siellä istui. Muut räpsivät kuvia, eittämättä huonoja. Minä napsasin yllä olevan kuvan siinä odotellessa, autojen kaartaessa keskityin vain niihin. Näinkin niin hyvin, että huomasin Letician silmien olevan hieman surulliset, katseen alakuloisen. Harmittelikohan Leticia, kun Mallorcan loma loppui ja piti palata Madridiin? Vai katsoiko hän suruissaan vilkuttavaa ja valokuvaa väkijoukkoa: "Eikö noillakaan ihmisillä ole mitään parempaa ja hyödyllisempää tekemistä?" Vai ajatteliko Leticia: "Näin vähän ihmisiä katsomassa kuninkaallisia. Voi ei, Espanjan jalkapallomaajoukkueen maailmanmestaruuskaan ei siis yhdistä Espanjaa yhtenäiseksi, onnelliseksi kansakunnaksi!"

perjantai 27. elokuuta 2010

Tanssimusiikkia tytöille

Tykkäisin hirveästi katsella sketsiohjelmia. Tai jotain huumori-viihdejuttuja. Mutta kun en tykkää mistään mitä telkkari tarjoaa. (Oi viime kesää ja Ihmebantua!) Kaikki sketsit ja hauskat jutut pitäisi nykyään kuulemma etsiä netistä. Mutta olen semmoiseen aivan liian laiska. Sitä paitsi, suurin osa niistä nettijutuistakin on ihan tyhmiä. Vanhoja ohjelmiakaan en viitsi kelailla loputtomiin. Tai oikeastaan en juuri lainkaan. Onneksi on tämä! Tämä viihdyttää aina ja musiikkivideoita jaksan katsellakin pidempään kuin sketsejä. Sattumalta huomasin youtubessa lorvailtuani, että Franz Ferdinandin ehkä suokkaristani, Michaelista, on tehty video. Kai sitä joskus kannattaisi netissäkin jotain etsiskellä, eikä aina vain odottaa, että kaikki kannettaisiin pyytämättä hopeatarjottimella suoraan kotiin. Sitten vielä joskus jos yrittäsi etsiä jotain ihan tärkeää ja hyödyllistä...

keskiviikko 25. elokuuta 2010

maanantai 23. elokuuta 2010

Pahankuriset naiset ennen Pohjanmaata

Kävin pienellä reissulla Pohjanmaalla. Jo oli aikakin, sillä viimeksi olin siellä suunnalla joskus 6-vuotiaana. (Siis jos Oulua ei lueta Pohjanmaahan. Ei kai lueta?) Näin paljon pieneltä alueelta, pienessä ajassa. Ja sitä ennen ja sen jälkeen vähän muutakin maata.
Ensimmäinen pysähdys oli tarkoitus tehdä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Mutta ensimmäinen pysähdys olikin jo jollakin ABC:llä vessassa ja sitten samaisen paikan Kirjatorilla, mistä mukaan tarttui Markku Paasosen runoja. Ennen Pyhää Olavia poikettiin vielä Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Se rakennettiin 1300-luvun alkupuolella ja suunniteltiin alkujaan holvikirkoksi. Holvaus jäi kuitenkin tekemättä. Holvituet ovat näkyvissä ja kansantarun mukaan pääoven yläpuolella olevilla holvikivillä sai istua pahankuriset naiset, kunnes talttuivat. Tarina kertoo, että eräs vaimoihminen tarvitsi talttuakseen kolme vuorokautta.