käsityökirjani on Lis Paludanin Villit virkkausmallit vuodelta 1980. Kirja löytyy siskoni hyllystä. Hän löysi sen ilmaishyllystä kirjastosta. Tykkään sen tyylistä, mikä on lähinnä "tee mitä lystäät". Sitten kun oppisin vähän sujuvammin virkkaamaan...
Lainasin kirjastosta skotlantilaisen naisen tekemän kirjan Scandinavian Knitwear, vuodelta 1982. On kiva selailla ja lukea sitä ja saada vähän kaukaisempaa näkemystä aiheeseen. Ruotsi sai alaotsikon Lake and Forest. Minä ajattelin, että eikös sen pitäisi kuulua Suomen otsikoksi. Mutta kuinka ollakkaan meidän otsikkomme on East Meets West.
Pohjoismaiset neuleet nimetään usein norjalaisneuleiksi ja Norja onkin tehokkaasti markkinoinut ja tuotteistanut neuleistaan tehdasvalmisteisia. Sinänsä hämmästyttävää, sillä eikös Ruotsi ole mitä ansioitunein maa "brändäämään" tapojaan, perinteitään, kulttuuriaan. Ainakin sen kuvan saa, kun käy esim. Ikeassa ja Hemtexissä. (Ihanaa, ruotsalaista näkkileipää ja puolukkahilloa!) Mutta ruotsalaisneuleet ovat aika lailla kadonneet, yksi syy on se, että osa perinteisistä malleista on monimutkaisia ja vaikeita. Norjalaisneuleet taas ovat melko yksinkertaisia, perinteisesti kahdella värillä toteutettuja. Suomessa perinnemallien kirjo on laajempi, kiitos tuon idän ja lännen kohtaamisen. Löytyy samoja geometrisiä kuvioita kuin Norjassa, mutta myös itäisiä malleja. Mutta oli hämmästyttävä lukea, että perinneneuleemme erottuivat Ruotsin ja Norjan neuleista erityisesti rohkeiden ja yllättävienkin värien sekä koristelun ansioista. Täällä harrastettiin voimakkaita värejä ja väriyhdistelmiä sekä tupsuja ja pitsimäisiä reunustustuksia toisin kuin länsinaapureissa.
Nämä olivat minulle aivan uutta tietoa ja luin siitä sitten yli kaksikymmentä vuotta sitten Lontoossa painetusta kirjasta.
(Sanomattakin lienee selvää, että en ole aloittanut vielä yhtäkään suunnitelemistani neulomuksista. Katsellut vain lankoja ja kuvia ja suunnitellut lisää.)
.JPG)
